Hevoskärryt matkustusmuotona ovat suurilta osin jääneet historiaan, vaikka monissa kotimaisissakin matkakohteissa turisteille on yhä tarjolla nähtävyyksien katselua ja romanttisia tunnelmia hevosrattaiden kyydissä. Hevosia arvostetaan kuitenkin edelleen suuresti, ja perinteistä kuljetusta hevosrattailla pidetään yhä kunnioitettavana kuljetusmuotona. Esimerkiksi Ruotsin kuninkalliset juhlistavat usein perinteisiä juhlallisuuksia hevosvaunukuljetuksella, kuten kansallispäivänä tai kruununprisenssan syntymäpäivänä. Hevoskärryt ovat myös käytössä monilla harrastajilla, ja maatiloiltakin niitä löytyy.
Hevoskärryt toivat tieverkon Suomeen
Hevosta on käytetty sen kesyttämisestä lähtien liikkumisen ja muiden töiden apuna. Ensi alkuun käytettiin purilaita, eli kahta hevosen kylkiin kiinnitettävää pitkää puomia, joiden toinen pää laahasi pitkin maata, kuorma päällään. Purilaiden jälkeen tulivat reet, jotka olivat kesälläkin ketteriä vaikeakulkuisissa maastoissa. Pyörillä kulkevat kärryt saavuttivatkin suosion Suomessa vasta 1800-luvulla, johon asti lumessa, niityillä ja soilla paremmin kulkevat purilaiset ja reet olivat kärryjä yleisempiä kulkuvälineitä. Tähän vaikutti myös teiden huono kunto; niitä ei oltu tehty pyörillä kulkemista varten.
Rattaiden yleistyttyä reet olivat edelleen talvisin ahkerammin käytössä oleva kulkuväline. Rattaita oli alkuun lähinnä armeijan käytössä, ja niillä kulkivat myös virkamiehet sekä varakkaampi väestö. Kauppiaiden ryhdyttyä käyttämään hevoskärryjä kaupankäynnin apuvälineenä ja myyntiartikkelina hevoskärryjen käyttö laajeni vähän kerrallaan myös talonpoikaisväestön käyttöön.
Kun kotimaassa oli totuttu kuljettamaan kuormaa purilaisten ja rekien avulla, oli ajoreitit saatettava hevoskärryjen yleistyessä niille sopivaan kuntoon. Toimivia reittejä tarvittiin kauppiaiden ja maan hallinnon käyttöön. Ruotsilla oli merkittävä rooli hevoskärryjen yleistymisessä Suomessa, sillä kärryille sopivien kulkureittien tarvetta lisäsi Ruotsin hallinnon käskystä Suomeen perustettu postilaitos, joka tarvitsi kunnollisia reittejä voidakseen toimia eri hallintoalueiden välillä. Myös armeijan joukot ylläpitivät tieverkostoa.
Tieverkosto laajeni Suomessa isojaon myötä. Kauppakeskusten syntyessä maitse tapahtuvien kuljetusten tarve kasvoi ja tieverkko parani, ja hevoskärryille sopivia teitä rakennettiin myös tienkäyttäjien omin voimin. 1800-luvun lopulla Suomeenkin syntyi entistä kestävämpien ja käyttökelpoisten kärryjen valmistusta kesä- ja talvirattaille, ja kuljetusrattaiden rinnalle valmistui erilaisia matkustamiseen tarkoitettuja hevoskärryjä sekä kilparattaita.
Hevoskärryillä matkustaminen olikin hyvin tavallista siihen saakka, kunnes autoilu yleistyi. Nykypäivänä hevoskärryjä näkee lähinnä hevostalleilla ja -harrastajilla. Matkustuskäytön sijaan kärryt ovat päätyneet monen kodin koristeeksi; kärryjen kauniit pyörät toimivat paitsi erinomaisina sisustuselementteinä, myös pitävät elossa hevoskärryjen tarinaa osana suomalaisen matkustamisen historiaa.